Arvoisa puhemies, ärade talman!
Egentligen började den här processen ganska normalt. Förra våren bad social- och hälsovårdsministeriet om utlåtanden om utkast till regeringens propositioner om ändringar i hälso- och sjukvårdslagen och socialvårdslagen samt om utkastet till statsrådets förordning om grunderna för brådskande vård och villkoren för jour inom olika medicinska verksamhetområden.
Det uttryckliga syftet med ändringarna var att garantera social- och hälsovårdens klienter jämlika och trygga tjänster. Avsikten var också att säkerställa att det finns tillräcklig kompetens vid de enheter som tillhandhåller tjänster och vård. På det här sättet skulle patientsäkerheten och tillräcklig personal garanteras och utgifterna tyglas. Vackra ord, speciellt med tanke på vilken verkligheten senare visade sig bli i denna Kafka-artade behandling av jourförordningen.
Utlåtandena som kom in har sedermera lästs selektivt i social- och hälsovårdsministeriet. Man har helt enkelt åkt slalom mellan sanningarna, och den stilen höll man ända till slut, bland annat genom att i sista skedet av behandlingen leverera oriktigheter till både grundlags- och sedan social- och hälsovårdsutskottet, som därefter struntade i väsentliga delar av grundlagsutskottets betänkande och negligerade utlåtandet från justitieministeriets språkrättsenhet. Gårdagens omröstning i social- och hälsovårdsutskottet med rösterna 8 — 7 blev sedan en sorglig krona på detta trista verk.
Arvoisa puhemies! Sote-uudistuksen tavoitteena ainakin alun perin on ollut, että yksittäisille kansalaisille pystyttäisiin jatkossa takaamaan paras mahdollinen hoito — paras mahdollinen hoito. Terveydenhuollon rinnalla on tarkoitus edistää sosiaalihuollon yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta sekä virka-aikana että virka-ajan ulkopuolella. Uudistuksen pitäisi lisäksi vahvistaa sosiaalihuollon palvelujen saatavuutta myös sairaaloissa ja nopeuttaa asiakkaiden ohjautumista terveydenhuollosta sosiaalihuollon palvelujen piiriin ja toisinpäin. Kaikkien näiden tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaisi sitä, että ihmisten tarpeisiin voitaisiin vastata nykyistä asiakaslähtöisemmin ja kokonaisvaltaisemmin, ja hyvä näin.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei kyseenalaista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen tarpeellisuutta, ei todellakaan, mutta me vastustamme viimeiseen asti sitä tapaa, jolla uudistusta nyt ajetaan, suorastaan runnotaan läpi, tästä huolimatta, että koko päivystysuudistus on alkanut vaikuttaa pelkältä kauniiden mutta täysin tyhjien sanojen ja lupauksien himmeliltä.
Arvoisa puhemies! Aluksi maakunta- ja sote-uudistusta kutsuttiin itsehallintouudistukseksi — mutta ei enää. Ja syy on varsin selvä: se ei nimittäin todellakaan ole mikään itsehallintouudistus vaan historiallisen suuri keskittämisuudistus, tuplapuhallus, jossa valtio ensin käytännössä kaappaa noin 60 prosenttia kuntien tuloista ja sitten samalla sitoo maakuntien kädet voimakkaalla rautanyrkin ohjauksella ylhäältäpäin. Eihän tästä päivystysasetuksestakaan olisi tullut ongelmallinen, jos maakunnat saisivat itsehallintonsa puitteissa itse päättää päivystyksensä laajuudesta, mutta kun näin ei ole.
On täysin käsittämätöntä, miten keskustan kenttäväki tai sitten tämän salin keskustalaiset voivat hyväksyä tämän silmänkääntötempun, jossa huomattava osa keskustan perinteisistä keppihevosista nyt teurastetaan. Käännetäänpä asia nyt toisinpäin. Mitä mieltä keskustalaiset olisivat olleet, jos hallitus, jossa keskusta ei ole mukana, esittäisi, että Kajaanin, Kokkolan, Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat jäisivät ilman laajaa päivystystä, että maakunnat jaettaisiin A- ja B-maakuntiin? Oi sitä huutoa! Nyt kaikki tämä kuitenkin tapahtuu, mutta nimenomaan keskustavetoisen hallituksen toimesta. Tämä on paitsi historiallista myöskin pöyristyttävää. Yksilön edun ajatteleminen on enää muisto kaunis — aikana, jolloin hallitus ajaa päivystysuudistusta eteenpäin kuin pillastunut härkä.
Vaasan keskussairaalan toiminnan alentamista ja sulkemista 12 täyden päivystyksen sairaalan ulkopuolelle ei voida edes villeimmissä fantasioissa pitää potilasturvallisuutta edistävänä toimenpiteenä. Näin ajattelevat myös kaikki ne noin 10 000 henkilöä, jotka osallistuivat mielenosoitukseen Vaasan torilla lokakuun alussa. Kaikki he olivat vankasti ja vakaasti äidinkielestä täysin riippumatta sitä mieltä, että Vaasassa on myös jatkossa oltava täyden päivystyksen sairaala. Samaa mieltä oli muuten myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja, joka blogissaan 8. päivä joulukuuta toteaa: "Seinäjoen kannalta ei ole mikään ongelma, vaikka Vaasalle annettaisiin laajan päivystyksen velvoitteet. Meille on tärkeätä, että Seinäjoki on laajan päivystyksen sairaala, koska väestömme tarvitsee paljon päivystyspalveluja." Juuri näin, ja tismalleen samaa toivotaan tietysti myös Pohjanmaan maakunnassa ja Vaasassa, ei enempää eikä myöskään vähempää.
Kysymys kuuluu siis: Miksi hallituspuolueet eivät voineet hyväksyä 12+1-mallia, joka laskelmien mukaan ei edes maksaisi mitään ylimääräistä? Perustuslakivaliokunnan lausunto antoi siihen kaikki välineet ja mahdollisuudet, siis tällaiselle tulkinnalle — mutta ei. Miksi kokoomus — Vaasan toiseksi suurin puolue nimenomaan viime vaaleissa — miksi keskusta, miksi perussuomalaiset? Onko tässä mitään muuta taustalla kuin arvovaltaa, kuin puuttuvaa poliittista tahtoa?
Ärade talman! Det lönar sig nog att allvarligt fundera på vad det är för pris man måste betala för att upprätthålla en likvärdig patientsäkerhet i hela landet. Utredning efter utredning har visat att den bästa möjliga lösningen skulle vara att hålla kvar full jour i Vasa liksom i Seinäjoki. Det ena är inte bort från det andra. Några tilläggskostnader blir det heller inte, visar uträkningarna som finns. Varför anser då regeringspartierna att det inte är möjligt att välja lösningen med 12+1? Finns det vilja att garantera patientsäkerheten i Finland så finns också medlen därtill, och grundlagsutskottets betänkande skulle ha givit alla förutsättningar till en sådan positiv tolkning. Dessutom ska en rättsstat som Finland genom sina egna handlingar visa att vi garanterar den bästa möjliga hjälpen och stödet för våra medborgare i alla situationer. Ett halvblint så kallat helhetstänkande, politisk prestige eller kallt effektivitetstänkande får inte köra över den enskilda individens grundläggande rättigheter till vård på sitt eget modersmål.
Arvoisa puhemies! Kannatan lopuksi edustaja Rehn-Kiven pykälämuutosesityksiä.
