Hallituksen nimenomaisena tavoitteena uudistuksessa on tuottavuuden parantaminen ja menojen kasvun hillitseminen sekä edellytysten luominen laadukkaille, kaikkien ulottuvilla oleville ja kustannustehokkaille palveluille. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita, mutta selonteossa todetaan uudistusten vaikutusten toistaiseksi näkyvän ennen kaikkea hallinnollisten rakenteiden kehittämisenä. Uudistus ei ole toistaiseksi kaikin osin edennyt palvelujen kehittämiseen. Tämä merkitsee sitä, että uudet kunnat ja yhteistoiminta-alueet tarvitsevat nyt aikaa palvelujen kehittämiseen! Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä ne tarvitsevat tämän ajan – ilman, että uusia uhkia vieläkin suuremmista yksiköistä ilmestyy horisonttiin. Meidän on lähdettävä yksilön mahdollisuudesta saada laadukkaita palveluja – ei suurista yksiköistä itsetarkoituksena. Uudet hallinnolliset rakenteet ovat usein tarpeellinen ja merkittävä askel kohti päämää-rää – uudistus on siis langennut hyvään maahan – mutta nyt meidän on odotettava lopullisia tuloksia eli palvelujen kehittämistä, tehostamista ja parantamista.
Milloinkaan aiemmin kuntakarttaa ei ole pantu uuteen uskoon samalla tavalla kuin viime vuosina. Yhteensä 171 kuntaa, ensisijaisesti pieniä maaseutukuntia, on ollut mukana kuntaliitoksissa vuonna 2009. Lisäksi suunnitteilla on uusia kuntien yhdistymisiä monissa vuoden 2008 vaalien jälkeen toimintansa aloittaneissa valtuustoissa. Toistaiseksi kehitysvauhti ei ole ollut yhtä nopeaa suurilla kaupunkiseuduilla – mutta suunnitelmat etenevät mm. pääkaupunkiseudulla, Vaasan seudulla ja Turun ympäristössä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä on hyvä, ettei hallituksen syyskuiseen esitykseen uudeksi kuntajakolaiksi sisälly mahdollisuutta kuntien pakkoliitoksiin. Sen sijaan meidän on korostettava vapaaehtoisuutta, oma-aloitteisuutta ja kunnan mahdollisuutta etsiä omille asukkailleen sopivia mahdollisuuksia. Kuntien asukkaiden tilannettahan tässä on parannettava!
On myös tärkeä huomioida, että selonteon mukaan kuntaliitoksista aiheutuu lisäkustannuksia alussa – vaikkakaan uudistuksen tavoite ei ole eikä sen pidäkään olla puhtaasti taloudellinen. Sen sijaan kunnat haluavat yhdistymällä parantaa elinvoimaisuuttaan, tehostaa ja kehittää toimintaansa ja palvelujaan, lisätä alueen vetovoimaa sekä valmiutta ulkopuolella tapahtuviin muutoksiin. Hallinnosta tulee pidemmän päälle kevyempää, päällekkäisyyksiä voidaan pitkällä tähtäimellä välttää ja henkilöresursseja järjestellä uudelleen. Hiukan ongelmalliseksi saattaa muodostua viisi-vuotiskausi, jonka aikana irtisanomiset on kielletty. Tässä kehotamme kuitenkin mielikuvituksen käyttöön ja hyviin ratkaisuihin. Hyvänä esimerkkinä on Vöyri-Maksamaa, jossa päällekkäisten toimintojen osalta luotiin henkilöstöpooli. Poolissa oli aluksi 13 henkilöä. Aina jonkun lopettaessa tai vaihtaessa työtehtäviä, valittiin poolista tehtävään sopivin henkilö. Nyt vuoden kuluttua tässä poolissa on 1,5 henkilöä. Toimivia ratkaisuja on siis haluttaessa löydettävissä!
Yhtenä Paras-hanketta koskevana hallituksen päätavoitteena on sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun ja saatavuu-den parantaminen. Palvelujen tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla riippumatta sellaisista seikoista kuin asuinpaikka ja kieli. Selonteossa todetaan, että näiden tavoitteiden täyttämiseksi on luotu monia yhteistoiminta-alueita ja kuntayhtymiä. Joissakin kunnissa yhteistoiminta käynnistyi jo viime vuodenvaihteesta lukien, kun taas jotkut käynnistävät työn ensi vuonna tai vieläkin myöhemmin. Valitettavasti jo nyt on selvää, että joillakin alueilla lähipalvelut sijoitetaan entistä kauemmaksi ja palvelurakenteet käyvät yhä monimutkaisemmiksi, mistä saattaa pidemmän päälle koitua suuria ongelmia palveluiden käyttäjille. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä tämä ongelma on nostettava esiin. Uudistuksen nimenomaisena tavoitteena oli parempien palvelujen tuottaminen eikä kuntalaisten palvelujen heiken-täminen!
Demokratianäkökulmasta uudet yhteistoiminta-alueet ja kuntayhtymät eivät ole ongelmattomia. Näitä toimielimiä ei valita vaaleilla vaan kunnat valitsevat edustajansa. Tämän vuoksi niin kuntalaiset kuin kuntapoliitikotkin pitävät niitä helposti epämääräisinä ja epädemokraattisina. Yksilö menettää mahdollisuutensa vaikuttaa siihen, mitä kunnassa tapahtuu. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä erimuotoinen kunnallinen yhteistoiminta on tarpeen, mutta on-gelmallista on, että päättäjät vaikuttavat usein olevan kaukana yksittäisistä ihmisistä. Kuntayhtymistä ja yhteistoiminta-alueista ei saa tulla valtiota valtiossa. On tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä valmisteilla oleva uusi lainsäädäntö ei luo liian staattisia ja suuria väestöpohjia, ilman, että annetaan mahdollisuus luoda joustavia ratkaisu-ja, jotta turvattaisiin niin kielelliset palvelut kuin palveluiden saatavuus haja-asutusalueilla.
Palvelut on tuotettava lähellä ihmistä – hän tietää tarpeensa. Pakettiratkaisut ja yleistykset eivät toimi. Sen sijaan on tarkasteltava yksittäisen ihmisen tarpeita. Kukaan 85-vuotias ei tarvitse samanlaista palvelua kuin joku toinen, eikä kenelläkään ensisynnyttäjällä ole täsmälleen samoja tarpeita kuin jollakin toisella. On etsittävä ratkaisuja, joilla turvataan palvelut lähellä yksittäistä ihmistä ja joilla turvataan oikeus palveluihin omalla äidinkielellä sekä joilla tarjotaan vanhuksillemme mahdollisuus viettää vanhuuden syksy yhdessä. Tällä tavalla luomme korkealuokkaisia palveluja!
Pelottavana esimerkkinä erikoissairaanhoidon toimimattomuudesta on Tammisaaren synnytysosaston yllä oleva raskas lakkautusuhka. Siellä oli luotu ainutlaatuinen alueellinen yksikkö, jota nyt uhkaa lakkauttaminen. Näin sen vuoksi, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri haluaa "tehostaa" palvelujaan. Tehokkuus ja suurtuotanto eivät ole universaaleja ratkaisu – alueelliset ratkaisut voivat olla tehokkaita ja lähellä olevat palvelut on säilytettävä.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa myös kiinnittää huomiota uudistuksen kielellisiin vaikutuksiin. Monissa tapauksissa toiminta on sujunut erinomaisesti, ja uudistuksen nimenomaisena tavoitteena oli, että kaksikielisyyttä ei saanut millään tavoin vaarantaa. Kaksikieliset kunnat ovat useimmiten päättäneet tehdä yhteistyötä toisten kaksikielisten kuntien kanssa ja yksikieliset yksikielisten kuntien kanssa. Liitokset tai yhteistoimintaratkaisut ovat monissa tapauksissa suosineet kielellisiä perusoikeuksia. Näin tapahtuu niissä tapauksissa, joissa suuremmat yksiköt vakauttavat ja vahvistavat kummankin kielen asemaa. Samanaikaisesti on kuitenkin ongelmia.
Emme voi vielä tehdä kattavaa arviota siitä, miten kielellisistä oikeuksista on tosiasiallisesti huolehdittu. Mutta selonteossa todetaan, että ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta on jossakin määrin kritisoitu. Tiedämme, että muutos on ollut esimerkiksi Särkisalon kunnan kannalta dramaattinen. Kaksikielinen kunta sulautui Salon suurkuntaan, joka on ainoastaan suomenkielinen. Kaupunki on varannut erityisen määrärahan ruotsinkielisten palvelujen kehittämiseen. Mutta kuitenkin muutos on lain tasolla huomattava Särkisalon ruotsinkielisille. Heidän tilannettaan meidän on seurattava ja aktiivisesti parannettava. Sama koskee Myrskylän kuntaa, joka on yhteistoiminta-alueen osa Päijät-Hämeessä. Myrskylä on ainoa kaksikielinen kunta hallintokoneistossa, jossa on alle yksi prosentti ruotsinkielisiä. Tämä on tietysti ongelmallista, ja tällaisissa tapauksissa on toimittava sellaisten kestävien erityisratkaisujen aikaan-saamiseksi, joilla turvataan kielelliset oikeudet.
Kunta- ja palvelurakenneuudistusta ei voida arvioida tässä vaiheessa. Tuloksiin ja seurauksiin vaikuttaa se tosiasia, että uudistus on edelleen käynnissä. Perusteellisia arvioita kielellisistä oikeuksista, kunnallisesta itsehallinnosta, su-kupuolten välisestä tasa-arvosta ja henkilöstön asemasta voidaan tehdä vasta parin vuoden päästä. Tämän vuoksi meidän on oltava kärsivällisiä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä uusien rakenteiden on nyt annettava vakiin-tua. Yhteistoiminta-alueiden on saatava mahdollisuus tehostaa palvelujaan asukkaille, ja kuntien on saatava mahdollisuus totuttautua uuteen todellisuuteen! Tämän vuoksi Paras 2:lla ei ole mitään kiirettä. Selonteko osoittaa juuri tämän: nyt johtopäätösten tekeminen on liian aikaista – odottakaamme tuloksia ennen kuin päätämme miten jatkamme tästä eteenpäin!
Thomas Blomqvist piti ryhmäpuheenvuoron 24.11.2009
