Pula-aikoina on tärkeää, että uskallamme pitää yllä tulevaisuudenuskomme. On myös tärkeää, että uskallamme panna toivomme pitkäaikaistoimenpiteisiin. On tärkeää näyttää solidaarisuutta. Ja on tärkeää keskittää tarpeelliset toimenpiteet kriisin negatiivisten seurausten vähentämiseen. Valtioneuvosto ja eduskunta tekevät juuri tätä! Käytämme yhden Euroopan suurimmista elvytyspaketeista pannaksemme vauhtia Suomen talouteen. Monen vuoden valtionvelan lyhentämisen jälkeen meillä on nyt mahdollisuus velan lisäämiseen. Suurennamme velkataakkamme välttääksemme samat toimenpiteet kuten laman aikana 1990-luvulla. Emme halua leikata kaikkea kuten silloin; esimerkiksi eläkkeitä, tukia, kuntien valtionosuuksia…

Nykytilanteessa on järkevää elvyttää taloutta. Koska meidän on velvollisuus turvata sen minkä pystymme, jotta meillä olisi hyvinvointi-suomi myös tulevaisuudessa. Teemme sen, jotta lapsillamme ja lapsenlapsillammekin olisi mahdollisuus elää yhdessä maailman parhaimmista maista. Mutta vastuu ei ole ainoastaan valtiolla. Myös kuntien on kannettava vastuunsa! Heidän on myös oltava rohkeita ja jättää lomautukset tekemättä. Ja heidän on näytettävä rohkeutta talouden elvyttämisessä.

Selvää on, että tämä kriisi jättää monet kunnat vaikeuksiin. Mutta on myös olemassa kuntia, joiden tilanne on hyvä. Heidän on otettava vastuuta ja heiltä tarvitaan panosta finanssikriisin vaikutuksien vähentämisessä. Valtio on jo ottanut vastuuta kuntien suhteen. Valtionosuuksia korotetaan muutaman vuoden ajan. Sen lisäksi kuntien osuutta yhteisöveroista korotetaan. Tämän korotuksen suuruudesta ei ole vielä päätetty, mutta on puhuttu 10 prosentista. Vastineeksi valtio toivoo, että kunnat välttävät taloudellisia leikkauksia.

Viime laman aikana lomautettiin kaikilla aloilla. Opettajat, hoitohenkilökunta ja kotiapulaiset saivat kaikki osansa kitkerästä kakusta. Näin emme toimi tällä kertaa! Työmäärä on vielä sama vaikka nämä ihmiset ovat lomautettuina. Heidän sijasta jonkun toisen on työskenneltävä tuplavauhdilla. Itsestään selvää on, että tällä tavalla stressi, loppuun palaneet ihmiset sekä sairauspoissaolot lisääntyvät. Seuraukset tästä tulee olemaan näkyvissä monta vuotta. Tämä on erittäin huono ratkaisu! Meidän on sen sijaan pidettävä henkilökunnasta huolta. Kunnilla on mahdollisuus tehdä tämä välttämällä rasittavat lomautukset. Minulla on tästä henkilökohtainen kokemus, jonka haluan jakaa kanssanne. 1990-luvulla lomautettiin kunnissa monia opettajia ja silloin kokeilin opettajan työtä yhden päivän ajan. Sitä kokemusta en tule ikinä unohtamaan. Ei tietenkään ollut niin, että luokan parhaat kärsivät opettajien poissaolosta. Sen sijaan kärsijöinä olivat ne, joilla jo alussa oli vaikeuksia. Sen vahingon korjaaminen kestää vuosia. Nyt emme halua tätä - sen sijaan haluamme olla vahvoja heti kun kriisi on ohi.

Kunnat voivat myös käyttää toisenlaisia menetelmiä talouden elvytyksessä. Heidän on myös uskallettava sijoittaa. He voivat aientaa suunniteltujen hankkeiden toteuttamista. Aientamalla vuoteen 2013 suunniteltu rakennustyö on yksi keino. Toinen keino on homeongelmista kärsivien koulujen välitön saneeraus, ilman kolmen vuoden odotusaikaa kuten on suunniteltu. Tällä tavalla pidämme ihmisiä töissä ja vauhtia taloudessa. Koska tämä on tie tulevaisuuteen - tulevaisuus, jossa vielä elämme maassa, jossa pidetään huolta heikoimmista. Tulevaisuus, jossa olemme vahvoja, koska uskalsimme toimia myös vaikeina aikoina. Tulevaisuus, jossa vielä elämme yhdessä maailman parhaimmista maista. Koska haluamme antaa sen lapsille ja lapsenlapsillemme!

Ulla-Maj Wideroos