Liikenneviraston uusin linjaveto Suomen päätieverkon ylläpidosta ja kehittämisestä on herättänyt paljon keskustelua. Liikenneviraston mukaan noin neljännestä Suomen pääteistä pyritään ylläpitämään ja kehittämään muuta runkoverkkoa paremmin, loput säilytetään siis parhaassa tapauksessa nykyisellään. Kolme neljäsosaa runkoverkon tiekilometreistä jätettäisiin vähemmälle huomiolle, toisin sanoen nopeusrajoitukset pudotettaisiin 80 kilometriin tunnissa ja nopeusvalvonta automatisoitaisiin. Valtatie 8 olisi häviäjien joukossa.
Liikenneviraston linjaveto on saavuttanut sen minkä viraston virkamiehet varmaan halusivatkin: Herättää keskustelua siitä miten maamme tieverkko tulee rahoitta tulevaisuudessa, sillä nykyinen rahoitusjärjestelmä ei toimi eikä rahoitus ole riittävä.
Epävarmat talousnäkymät ovat priorisoinnin taustalla. Ei mitään yllättävää. Talous on tieliikenteen ylläpitoa nähden ollut jo kauan epävarma. Tämä johtuu tietenkin monesta asiasta, muun muassa kestämättömästä mutta järjestelmällisestä rahoituksesta lisäbudjettien kautta. Valtion vuoden 2011 talousarviossa liikennepolttoaineiden tuotot arvioidaan lähes 2,3 miljardiksi euroksi, ajoneuvoveron arvioidaan tuottavan 726 miljoonaa ja autoveron 949 miljoonaa euroa. Eri tieliikenneveroin ja muiden veroluonteisten maksujen kautta valtion kokooma kokonaissumma on kuitenkin vielä suurempi kuin nämä kolme summaa yhteenlaskettuina. Perustienpidon määrärahat perustienpidossa olisi sitä vastoin noin 0,5 miljardia euroa. Tuntuu tietenkin kummalliselta, ettemme voisi käyttää enemmän rahaa perustienpitoon. Useissa maissa sovelletaan käytäntöjä, joissa tienpidon rahoitus on kytketty käyttäjiltä perittyihin polttoaineveroihin, tällaisia rahoitusmalleja on käytössä esimerkiksi USA:ssa, Uudessa Seelannissa, Japanissa ja Sveitsissä.
Suomessa verotuotot on kuitenkin katsottu valtion talousarviossa yleiskatteelliseksi rahoitukseksi, eikä niitä ole haluttu sitoa suoraan minkään yksittäisen valtion menon rahoittamiseen. Tämä ei ehkä olekaan tarkoituksenmukaista. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa olemmekin useaan otteeseen nostettu esille budjettirahoitusta täydentäviä rahoituslähteiden selvittämistä ja käyttöönottoa. Liikenne- ja viestintäministeriössä tienkäyttömaksujen käyttöönottoa tienkäyttäjiltä kannettavien verojen korvaamiseksi onkin selvitetty. Muitakin rahoitusmalleja löytyy. Ehkä tämä olisi yksi tapa saada tiemme kuntoon. Kaikki jotka ovat autolla joskus matkailleet Euroopassa esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa tietävät, että tienkäyttömaksut ovat arkea.
Se, että valtatie kahdeksan on joutunut alempaan kastiin joutuu puhtaasti siitä, että rahoituspohja on liian kapea. Valtatie kahdeksan on rannikkoseudun elinhermo, se on sekä elinkeinoelämän että väestön toiminnalle ja jokapäiväiselle elämälle ehdoton. Toisaalla Suomessa on muita vastaavia teitä joita on jo luokiteltu alas tilastojen pohjalta. Valtatie kahdeksan ja muut Suomen tiet on pidettävä kunnossa, tämän päivän rahoitusmenetelmillä meillä ei kuitenkaan ole tähän varaa. Sen sijaan, että luokittelisimme kolme neljäsosaa maamme päätieverkosta alas, meidän on katsottava muita rahoitusmahdollisuuksia.
Mats Nylund, kansanedustaja Pedersörestä.
Pohjanmaan Radion Nettikolumni v.35
