Miesten vuoro

29.10.2010 kl. 12:45
Miesten asema on keskusteluttanut Suomessa jo jonkin aikaa. Niin sanottuja miesjärjestöjä on kymmenkunta ja monet muut järjestöt tekevät myös miesasian kanssa töitä. Miesten asema oli pitkään vähän tabu, koska yleisesti katsottiin, että juuri naiset olivat niitä, joita tasa-arvokeskustelussa piti puolustaa. Tilanne on vähitellen tasaantumassa ja olen itse kutsunut tasa-arvopolitiikkaa kaikkien sukupuolien politiikaksi.

Mikä miesten asioissa sitten mättää? Suomalaisen naisen eurohan on tällä hetkellä 82 senttiä. Samaan tapaan on laskettu suomalaisen miehen vuosi ja se on vain 11 kuukautta. Tällä viitataan siihen, että miehet elävät lyhyemmän elämän, osittain naisia huonomman terveydentilan takia.

Miehille tyypilliset sairaudet liittyvät usein pitkiin työpäiviin, ylipainoon ja liialliseen alkoholin käyttöön sekä osittain siihen, että miehet eivät hakeude lääkäriin tarpeeksi ajoissa. Työikäisinä kuolleista edelleen seitsemän kymmenestä on miehiä.

Nuorilla miehillä on naisiin verrattuna yli kolminkertainen riski kuolla tapaturmaisesti tai väkivaltaan. Poikien ja miesten psyykkiset oireet kätkeytyvät usein häiriökäyttäytymisen eri muotoihin. Terveydestä puhuminen, mielenterveysongelmien tunnistaminen ja niiden myöntäminen
on miehille vaikeampaa kuin naisille. Varsinkin nuoret miehet ovat haluttomia hakeutumaan mielenterveyspalveluihin.

Miehet ovat yliedustettuja syrjäytyneissä, itsemurhatilastoissa ja väkivallan tekijöinä ja uhreina. Neljä viidestä itsemurhasta on miesten tekemiä. Suomi on lähellä kansainvälisen tilaston kärkeä etenkin nuorten miesten itsemurhakuolleisuudessa: itsemurha on 20–34-vuotiailla miehillä yleisin yksittäinen kuolinsyy.

Yliopisto-opiskelijoista ja maisterin tutkinnon suorittaineista enemmistö on jo pitkään ollut naisia ja naisten asema on myös monella muulla tavalla vahvistunut, vaikka tietysti paljon työsarkaa on vielä jäljellä niin asenteissa kuin käytännön tasollakin. Joka tapauksessa Suomessa on viime aikoina kiinnitetty huomiota siihen, että pojat ja tytöt eroavat oppijoina. Suomalaisen peruskoulun pitäisi kuitenkin olla sellainen, että se huomioi tyttöjen ja poikien kehitysvaiheet ja oppimistavat.

Miehen elämän suurimpia epäkohtia voi kuitenkin olla vanhemmuuden loppu. Ero on aina hankala asia, mutta usein kärsijäksi jää se vanhempi, joka ei enää samalla tavalla voi jakaa lasten arkea. Tämä vanhempi on useimmiten isä. Eronneiden isien asemaa tulisi huomioida paremmin esimerkiksi viranomaisten palveluiden ja käytäntöjen tasolla. Ja sosiaalityöntekijöiden ja lasten kanssa toimivien ammattilaisten täydennyskoulutukselle olisi tarvetta.

Tutkimusten mukaan vanhempainvapaan jakaminen ja jaettu vastuu perheen arjesta ovat yhteydessä alentuneeseen eroriskiin. Kun kodin ja lasten hoito on molempien vastuulla, kannettava taakka on inhimillisempi. Yksi syy lisää päästää isät kotiin vanhempainvapaalle.

Miehisissä ominaisuuksissa on paljon hyvää ja ovathan jotkut naisetkin aika jätkiä. Tasa-arvopolitiikka on kuitenkin nyt murrosvaiheessa: on aika irrottautua perinteisistä asetelmista ja päästää miehet aiempaa paremmin mukaan tasa-arvokeskusteluun. On miesten vuoro.
 

Kolumni Salon Seudun Sanomissa 17.10.2010

 

Stefan Wallin

Gruppanföranden

Responsdebatten om om redogörelsen gällande EU:s grundfördrag

Jag vill börja med att göra några saker fullständigt klara. Inom Svenska riksdagsgruppen tror vi på den Europeiska Unionen! Vi är övertygade om att Finland mår bättre, och att vi har klarat oss bättre som medlem i unionen än om vi hade valt att stå utanför. Utan medlemskap i EU hade det varit ännu svårare att övervinna depressio-nen på 1990-talet, sade Astrid Thors.
10.05.2006 kl. 00:00

Interpellationsdebatt om åldringsvården

Vad finns staten till för? Jo, enligt Svenska riksdagsgruppen har statsapparaten till uppgift att träda in i de livsskeden som individen inte klarar sig på egen hand. Därför anser vi att staten skall koncentrera sig på att stöda individen under hennes första och sista år. Finland har ett bra lagstadgat stöd för våra åldringar. Men lagtexten är inte mycket värd om den inte omsätts i praktiken, sade Pehr Löv.
04.05.2006 kl. 00:00

Statsrådets utbildningspolitiska redogörelse

Statsrådets redogörelse är en positiv läsning. För det första är nivån i den finländska utbildningen rätt bra och för det andra har regeringen valt att fördomsfritt sätta fingret på de utmaningar som måste lösas. Hela vårt välstånd bygger i grunden på hur vi löser de utbildningspolitiska utmaningarna. En hög kunskapsnivå blev Finlands räddning under det svåra 90-talet. Så skall det också vara i framtiden, sade Christina Gestrin
02.05.2006 kl. 00:00

Redogörelsen om detaljhandelns struktur och utveckling

Det är rätt vanligt att folk idag beklagar sig över både internationaliseringen och globaliseringen. Ofta framställs dessa som nya och obehagliga fenomen för Finland. Jag frågar mig om man då har glömt sitt eget lands historia och bakgrund, sade Roger Jansson i sitt gruppanförande.
26.04.2006 kl. 00:00

Regeringens budgetramar 2007-2011

Rapporteringen och slutsatserna från regeringens budgetramförhandlingar varierar beroende vem man lyssnar på. Dels har det talat om regeringskris och avgångar, dels om konstruktiva diskussioner. Kontentan är ändå den, att regeringen kom överens om att ge fortsatt stöd till lantbruk och landsbygd också efter att EU-stöden skärs ned. Exakta eurobelopp kan givetvis inte slås fast förrän förhandlingarna med EU avslu-tats. Det är inget nytt i det. Så har vi agerat redan i tolv år.
28.03.2006 kl. 00:00

Regeringens redogörelse om arbetskraftens fria rörlighet inom EU

Jag vill tacka regeringen för en bra redogörelse, men framför allt - en klok slutsats. Det är bra att regeringen driver en fördomsfri och klar politik. Mycket av de hot och risker som framförts i debatten om arbetskraftens rörlighet har handlat mera om skrämselpropaganda än om sakliga argument.
14.03.2006 kl. 00:00

Gruppanförande i interpellationsdebatten om kommunservicen.

"Det är framför allt dags för kommuninvånaren att begära svar av sin kommunledning; Lovar ni att vi klarar oss i trettio år till utan att göra något? Kan min kommun garantera att jag får modern service om tjugo år med dagens strukturer?", sade Eva Biaudet i sitt gruppanförande.
07.03.2006 kl. 00:00