Elintarvikeketjun hinnanmuodostuksesta on keskusteltu ahkerasti syksyn aikana. Tutkimuslaitokset ovat osoittaneet, että kauppa on vuosi vuodelta lisännyt oman osuutensa ruuan loppuhinnasta teollisuuden ja maanviljelijöiden kustannuksella. Suomessa kauppaa hallitaan kahden ison ketjun voimin, ja kauppa pitää tavarantoimittajat ja teollisuuden rautaisessa otteessa. Viimeisin varmennus tuli viime viikolla, kun yksi S-ketjun johtajista ilmoitti, että tavarantoimittajien kanssa käyneissä neuvotteluissa ei tullut esille mitään aihetta nostaa hintoja.
Samalla tiedämme, että polttoaine- ja energiakustannukset ovat nousseet voimakkaasti syksyn aikana, niin myös lannoitteen ja rehun hinta, joka on syöksynyt taivaisiin. Tutkimuslaitokset ovat varmistaneet myös nämä tosiasiat. Syy siihen, että kauppa ilmoittaa, että syytä hintojen nostoon ei ole tullut esille ei johdu siis siitä, ettei tarvetta tuottajahintojen nostoon olisi. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä kahdet ketjut ovat niin voimakkaita, että tavarantoimitsijoilla ei ole mitään millä vastata heidän painostuksiinsa neuvotteluissa. Kauppa ilmoittaa häikäilemättömästi, että jos he eivät saa ostaa haluamaansa hintaan, niin he vaihtavat ulkomaalaisiin toimittajiin. Sen jälkeen, kun he ovat havainnollistaneet tämän pari kertaa käytännössä, teollisuus ei uskalla muuta kuin totella.
Tilanne on kestämätön, jos hinnankorotuksia ei anneta virrata läpi koko ketjun alkutuottajat kuristuvat hitaasti. Kun valtioneuvosto seuraa EU-komission suosituksia ja yrittää säätää laki joka parantaisi tuottajien mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä elintarvikeketjussa, niin sekä Elintarviketeollisuusliitto että kauppaa edustavaa Päivittäiskauppatavarayhdistys huutavat isoon ääneen Kauppalehdessä kartellista ja monopolista. On ilmiselvää, ettei kauppa ole edes miettinyt asettavansa itsensä peilin eteen, karttaa sen vain.
Vapaa markkina tarkoittaa yleensä, että hinta muodostuu tarjonnasta ja kysynnästä. Reunaehdot markkinalle on säädetty kilpailulainsäädäntöön ja niitä valvoo kilpailuvirasto. Nyt olisi kilpailuviraston korkea aika katsoa lähempää kaupan keskittymää Suomessa. Markkinataloudellisesti ei voi olla tervettä, että maitoa tuodaan Ruotsista, pakataan Suomessa, ja myydään huomattavasti halvemmalla hinnalla kun kotimainen. Tämä tilanteessa jossa maidontuottajat saavat Ruotsissa saman tilityshinnan kun Suomessa. Ei ole järkeä siinäkään, että yksi kauppaketju keskellä kesää, kun maassamme kypsyy yllin kyllin tomaatteja, tuo tomaatteja hollannista ja saksasta ainoastaan siitä syystä, että hinta pidettäisiin mahdollisimman alhaalla.
Suomalaisen kuluttajan tulee tietenkin saada valita suomalaisen ja tuodun, sekä eri toimittajien, ruuan välillä. Mutta jos tilanne on se, että meillä on käytännössä kahden ketjun johtajaa, siis kaksi henkilöä, jotka määräävät mitä suomalaiset syövät ja mitä heidän tulee maksaa ruuastaan, niin jotain on mennyt vakavasti pieleen. Kaikilla joilla on osaa ruokaketjussa on oikeus kohtuudenmukaiseen korvaukseen siitä mitä he tuottavat. Muussa tapauksessa poliitikoiden ja viranomaisten on puututtava asiaan ja palauttava tasapainon elintarvikeketjuun. Viranomaiset ovat aikaisemminkin pilkkoneet yrityksiä joilla on ollut markkinoita dominoiva asema, tai asettaneet ehtoja sille miten ne saavat toimia. Eihän se niin voi olla, että kilpailusäännöt koskevat ainoastaan maanviljelijöiden omia yrityksiä?
Mats Nylund, riksdagsledamot, SFP
Eduskuntakolumni Keskipohjanmaa 30.10.2010
