PRESSMEDDELANDE: Översättningen av kollektivavtalen klubbades igenom i riksdagen
På torsdag behandlades Social- och Hälsovårdsministeriets budget i riksdagens budgetdebatt. Elisabeth Nauclér som har tre år i sträck motionerat för översättningen av kollektivavtalen belönades för sitt hårda arbete i och med att resurser för översättningen äntligen reserverats i budgeten för år 2011. Nauclér har också aktivt ställt både skriftliga och muntliga spörsmål om ärendet, samt har hon varit i kontakt med justitiekansler flera gånger. Nauclér uttryckte sitt nöje för att problemet med översättningen äntligen blivit löst, samtidigt påminde hon regeringen om att tillgång till kollektivavtalen på svenska är något som man inte borde behöva motionera skiljt om.
Ledamot Anna-Maja Henriksson (SFP) och Maarit Feldt-Ranta (SDP) tog också upp kollektivavtalsfrågan i sina anföranden. Social- och hälsovårdsminister Rehula kommenterade att ministeriet väntar på en officiell begäran från riksdagen, om att framställa en proposition om översättandet av kollektivavtal till svenska.
Nedan anges Elisabeth Nauclérs, Anna-Maja Henrikssons, Maarit Feldt-Rantas och minister Rehulas anföranden:
Elisabeth Nauclér /r: Ärade herr talman! Egentligen borde jag kanske sitta tyst och nöjd på min stol. Jag har efter tre års strävanden fått lön för mödan: min budgetmotion har blivit godkänd. Det är bara det att det skulle inte har behövts någon motion.
När det handlar om politik kan man göra olika prioriteringar, men i det här fallet handlar det inte om att göra politiska prioriteringar, det handlar om juridik. Det är regler som kan jämföras med lagar: de måste följas av alla och alla har rätt att ta del av dem. Det gäller både arbetstagarna och arbetsgivarna. Den som har skyldigheter ska ha rätt att få veta vilka skyldigheter han har, och den som har rättigheter ska få veta vilka rättigheter han har.
Alla är eniga, men ändå låter regeringen år efter år bli att ta upp pengar för översättande av kollektivavtalen. Trots att justitiekanslern har sagt att avtalen måste finnas på båda språken, har ärendet bollats mellan olika instanser. Inget ministerium har velat ta på sig ansvaret. Social- och hälsovårdsministeriet konstaterade i ett svar på en skriftlig fråga som jag ställde till minister Hyssälä i mars i år att det var viktigt att avtalen var tillgängliga på båda språken, men med två osannolika argument ansåg man sig inte vilja ta något ansvar. Det var inte föreskrivet att just social- och hälsovårdsministeriet skulle ta ansvaret, och det helt osannolika argumentet var att det var för dyrt.
Det spelar alltså ingen roll vad det står i grundlagen, språklagen och självstyrelselagen om det är för dyrt. Det kan knappast vara förenligt med det vi så gärna talar om i internationella sammanhang: good governance, god förvaltning.
En månad senare ställde jag en fråga här i riksdagen till statsminister Vanhanen, som konstaterade att det var ett problem att det inte särskilt sagts vilket ministerium som skulle bära ansvaret. Men, sade han, på basis av den interna arbetsfördelningen hör denna översättningsuppgift till social- och hälsovårdsministeriet, justitiekanslerns linjedragning är klar. Han avslutade med att säga att inom en rimlig tid bör dessa avtal finnas även på svenska.
Saken verkade alltså ganska klar, men man slutar aldrig förvånas. Trots det fanns det inga pengar i budgetförslaget för år 2011. Det är därför mycket glädjande att minister Rehula i dag lovade att frågan nu ska regleras i enlighet med vad arbetsgruppen också föreslagit, och jag utgår därför ifrån att det inte ska behövas någon budgetmotion nästa år.
***
Anna-Maja Henriksson /r (vastauspuheenvuoro): Värderade fru talman! Det har länge varit en brist med översättningen av kollektivavtal till svenska, och nu har vi äntligen här i det förslag som finns fått in pengar för det. Det är tack vare det tillägg som har gjorts här i riksdagen.
Elikkä työehtosopimukset, tai monet niistä, eivät ole olleet käännettyinä ruotsiksi, ja nyt näyttää siltä, että on tulossa on rahaa. Kysyisin ministeriltä, koska sitten tehdään tähän se lakimuutos, joka myös tarvittaisiin, jotta tämä asia tästä eteenpäin olisi selkeä.
Sitten kysyisin vielä sähköisistä asiakastietojärjestelmistä. Tämä prosessi on nyt pitkään ollut käynnissä, jotta saataisiin enemmän tuottavuutta myös sairaanhoitoon, ja näyttää siltä, että tämä on mennyt aika hitaasti eteenpäin. Koska me voimme saada aikaiseksi kattavan sähköisen asiakastietojärjestelmän terveydenhuollon piiriin Suomessa?
***
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula: Arvoisa herra puhemies! Siltä osin, kun kysymykset kohdistuivat omalle tontilleni, kommentteja:
Ensimmäiseksi. Ed. Kumpula-Natri, olen täsmälleen samaa mieltä. Asetan kysymyksen: miksi auton katsastaminen kerran vuodessa on tärkeämpää kuin ihmisen? Ja tämä tarkoittaa muitakin kuin työttömiä. Se, mihin liittyen on ryhdytty toimenpiteisiinkin, ei valmistu tässä 4,5 kuukaudessa, mitä jäljelle jää, mutta yksi lähtökohta on se, että seuraavalle sosiaali- ja terveysministerille pöydällä on paperi siitä, miten lainsäädäntöä tulee kehittää, jotta osatyökykyisyyden hyödyntäminen on jatkossa paremmin mahdollista. Se koskettaa työttömiä, se koskettaa vajaakuntoisia jne. Ja isona kysymyksenä on se, että me tulemme tarvitsemaan jokaisen työntekijän, jokaisen työtunnin.
Mitä lainsäädännölle pitää näiltä osin tehdä? Työttömien osalta tämä menee ministeri Sinnemäen tontille, ja hänellä on siellä omat toimenpiteensä, mutta siis tämä peruskysymys, onko auto tärkeämpi kuin ihminen, on asia, joka on ihan varmasti purettava auki, kun eteenpäin mennään.
Sitten ed. Väätäiselle tähän Raha-automaattiyhdistyksen tilanteeseen: Kaiken kaikkiaan minun silmälasieni läpi katsottuna tämä asia on muutakin kuin päihdeäidit. Minun silmälasieni läpi katsottuna tässä asiassa on kyse siitä, miten Raha-automaattiyhdistyksen tuotto jatkossa jaetaan, miten siitä saadaan läpinäkyvää, miten siitä saadaan sellaista, että ei vuodesta toiseen tarvitse tehdä näitä toimenpiteitä, mihin te, ed. Väätäinen, jaoston puheenjohtajana viittasitte. Minun lasieni läpi se näyttää siltä, että minulle on kerrottu, että on vuosiluvut 2005, 2008, 2010, jolloin on kerrottu toimijoille, että ne varat ovat vaarassa. Nyt mennään ensi vuosi taas eteenpäin. On luvattu, että asia hoidetaan: eduskunnassa on hoidettu, ja Rauha-automaattiyhdistyksen avustusesitys tulee antamaan omat euronsa. Mutta minulle tämä on monen muun palvelutoiminnan osalta kysymys siitä, miten Raha-automaattiyhdistyksen tuotto jatkossa kohdennetaan.
Ed. Miedolle: Ei ihminen käytä lääkettä, jos ei lääkäri sitä määrää. Eli yksi koulutuksen ja opiskelun paikka on se, millä diagnoosilla ihmisille lääkkeitä määrätään, onko se helpoin tie, että määrätään dementia- tai depressiolääkkeitä tilanteessa, jossa oireet viittaisivat todellisuudessa johonkin ihan muuhun.
Ed. Henrikssonille: Tänne olisi jo tuotu lainmuutos näiden yleissitovien työehtosopimusten ruotsintamiseen liittyen, mutta ministeri sen verran toppuutteli, että jos nyt odotettaisiin siihen hetkeen, kun eduskunnasta tulee virallinen pyyntö se lakiesitys tuoda. Eli tässä tilanteessa ollaan.
Toisekseen tietotekniikan osalta, sikäli kun omalle vastuualueelleni kuuluu. Eduskunta sääti lain vuonna 2007 voimaan. Ensi keväänä piti olla se alusta, se perusta, johon paikalliset toimijat, alueelliset toimijat, liittyvät, kiinnittyvät. Me olemme tilanteessa, jossa eduskunta antoi lisää tuota aikaa. Kelan osalta valtakunnan tasolla ollaan tilanteessa, missä se alusta, se pohja, on kunnossa, pilotointivaihe on menossa. Minulle tänään kerrotun mukaisesti tuolla Savon suunnalla päästään ensimmäisiä harjoituksia, kokeiluja, tekemään elävässä elämässä ensi vuoden aikana. (Ed. Kuoppa: Se on absoluuttista köyhyyttä!)
Sitten ed. Kuopalle: Tämä köyhyydestä keskusteleminen varsinkin minuutin vastauspuheenvuorossa kyselytunnilla on hieman hankalaa, koska puhutaan suhteellisesta köyhyydestä tilanteessa, jossa vähintään yhtä tärkeää on puhua siitä absoluuttisesta köyhyydestä ja todella niistä ihmisistä, jotka ovat sen köyhyysrajan alla. Meillä on huoli, meillä on tieto. Tämä hallitus on tehnyt niitten resurssien puitteissa ja niitten määrärahojen puitteissa, jotka ovat olleet käytettävissä.
Sitten ed. Erkki Virtaselle: Mitä meidän pitäisi tehdä? Ihan sama liike kuin eurooppalaisella tasolla. Työn ja talouden rinnalle pitää ottaa nykyistä vahvemmin sosiaalinen ulottuvuus.
***
Maarit Feldt-Ranta /sd: Arvoisa puhemies, herr talman! Aloitan puheenvuoroni kertomalla murheellisesta asiasta. Kotipaikkakunnallani Karjaalla kuoli tänään 12-vuotias poika, joka oli eilen hakeutunut terveyskeskukseen ja lähetetty sieltä kotiin ilman riittäviä tutkimuksia. Minulla ei ole tarvetta etsiä syyllisiä, mutta halusin kertoa tästä murhenäytelmästä. Uskon, että me kaikki olemme täällä koolla illan myöhäisinä tunteina sen takia, että mietimme täällä yhdessä, miten voimme kehittää yhteiskuntaamme ja esimerkiksi terveydenhuoltoa, jotta tällaisilta murhenäytelmiltä voitaisiin välttyä.
Itse ajattelen niin, että hyvän ja toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon parhaat edellytykset syntyvät sellaisessa yhteiskunnassa, jossa on vahva julkinen talous, laaja ja toimiva julkinen sektori sekä mahdollisimman tasa-arvoinen ja yhtenäinen yhteiskunta. Nyt kaikki näistä kriteereistä ovat, jos eivät todella huonolla tolalla, niin ainakin aika heikoissa kantimissa huolestuttavalla tavalla, mistä kertovat ne viime aikojen tutkimukset, että kahtiajako ja eriarvoistuminen lisääntyy. Tämä näkyy monella yhteiskunnan sektorilla, sekä terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa että myös koulutuksessa. Erityisen suuri uhka tästä kahtia jakautumisesta on niiden suomalaisten kohdalla, joita tämä toivottavasti jo taakse jäänyt taloustaantuma koettelee. Heidän joukossaan on paljon pitkäaikaistyöttömiä ja nuorisotyöttömiä, ja heidän pitäisi olla politiikan painopisteen kohteena tässä tilanteessa.
Kuten tämänkin illan keskustelu on osoittanut, sosiaali- ja terveydenhuollossa riittää todella paljon tehtävää jatkossakin, ja omalla kolmen tärkeän asian listalla ovat seuraavat kolme asiaa.
Perusterveydenhuolto ja terveyskeskukset kuntoon. Kaikki se palaute, mitä kansalaisilta tulee, ne kokemukset, ne tutkimustulokset, joita meillä on käytössämme, kertovat siitä, että me tarvitsemme eräänlaisen kunnianpalautuksen terveyskeskuksiin. Kärjistäen voisi sanoa, että ne, joilla on rahaa, ovat yksityisessä hoidossa, jota tuetaan verovaroin. Ne, joilla on töitä, käyvät työterveyshuollossa, joka pääosin toimii hyvin. Jäljelle jäävät osa lapsiperheistä, eläkeläiset ja pienituloiset, jotka ovat riippuvaisia terveyskeskuksista. Lääkäripula ja monet muut seikat ovat johtaneet siihen, ettei palvelu läheskään kaikkialla toimi edes tyydyttävällä tavalla. Myöskään yksityistämisvimma ei ole tuonut ratkaisuja vaan aiheuttanut uudenlaisia ongelmia vanhojen rinnalle.
Toinen kysymys, joka mielestäni vaatii varteenotettavaa uudelleenajattelua, on maksupolitiikka. Suomen terveydenhuollon maksut ovat kohtuuttomia ja ne on myös kansainvälisesti rankattu epäoikeudenmukaisiksi. Maksupolitiikka iskee kipeimmin pienituloisiin ja nostaa loppujen lopuksi kuluja, kun ihmiset eivät tule ennalta ehkäisevään hoitoon vaan usein vasta, kun on ihan pakko.
Kolmantena tärkeänä kysymyksenä haluan nostaa esille monin paikoin häpeällisessä tilassa olevan vanhustenhuollon. Muistan hyvin, kun viime vaalien alla kaikki puolueet kilpailivat siitä, kuka saa laittaa vanhustenhuollon Suomessa kuntoon. Kolme ja puoli vuotta on kulunut, ja tutkimukset kertovat, että vanhustenhuollossa on paikoin valtavia laiminlyöntejä, ravintoon ja hygieniaan liittyvissä määräyksissä on ylilääkitystä jne. Nolottaa, että meidän pitää ajaa lakia, jossa määrätään, että vanhuksella on oikeus saada ruokaa, lepoa ja ulkoilua.
Arvoisa puhemies, herr talman! Till slut vill jag ännu säga några ord om en viktig fråga som gäller jämställdhet och jämlikhet på arbetsmarknaden och som också ingår i den här sektorn. Jag vill tacka riksdagsledamot Elisabeth Nauclér och alla andra som har medverkat till att det har beviljats medel för att översätta kollektivavtalen till svenska och på det sättet trygga jämlika möjligheter för att vi har en fungerande arbetsmarknad för alla.
