Välikysymyksen taustalla on hallituksen lakiehdotus työriitojen sovittelulain muuttamisesta, joka tunnetaan myös vientimallina. Tämä malli sitoo julkisen sektorin palkkakehityksen Suomen vientiin. Välikysymyksen kautta oppositio haluaa ilmaista huolensa naisvaltaisista matalapalkka-aloista, jotka ovat jääneet jälkeen palkkakehityksessä.

– Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat aina olleet tärkeitä Ruotsalaiselle kansanpuolueelle. Haluamme, että kaikki sukupuolesta riippumatta saavat sen palkan, joka heille kuuluu, ja että ketään ei ohiteta siksi, että hän sattuu olemaan nainen. Myös RKP on huolissaan työmarkkinoilla edelleen vallitsevasta eriarvoisuudesta, josta meidän on päästävä eroon. Hallitus tekee töitä tämän eteen muun muassa samapalkkaisuusohjelman avulla, sanoo Norrback.

Norrback korostaa, että uusi lainsäädäntö ei tule estämään palkkakehityksen tasa-arvoa, päinvastoin.

– Nyt käsittelemme lakiehdotusta, jolla määritetään periaatteita, joiden mukaan sovittelijan tulee toimia työmarkkinakysymyksissä. Se ei muuta työmarkkinoiden tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta koskevia tavoitteita. Palkkasopimusmalli ei myöskään vähennä osapuolten vastuuta tasa-arvon edistämisestä, päinvastoin. Meidän on työskenneltävä järjestelmällisesti ja määrätietoisesti tasa-arvoisen työelämän puolesta nyt ja tulevaisuudessa. Uusi lainsäädäntö ei sitä estä, sanoo Norrback.

Norrback olisi itse mieluummin nähnyt, että osapuolet olisivat päässeet keskinäiseen sopuun sen sijaan, että olisi tarvinnut turvautua lainsäädäntötoimiin.

– RKP on aina kannattanut osapuolten välisiä sopimuksia valtion ohjauksen sijaan. Sama pätee myös työmarkkinakysymyksiin. Parhaat tulokset saavutetaan siten, että asianosaiset asettuvat saman pöydän ääreen neuvottelemaan molempien edut huomioivan ratkaisun samalla, kun ymmärretään myös sopimuksen laaja-alaiset yhteiskunnalliset vaikutukset. Miksi sitten keskustelemme tänään lainsäädännöstä, jolla neuvotteluprosessia pyritään ohjaamaan? Koska Suomen työmarkkinat eivät ole siinä onnistuneet. RKP:n periaate on se, että hyvinvointi on ensin luotava ennen kuin sitä voidaan jakaa. Meidän on yhteiskuntana kyettävä keskittymään siihen, miten luomme kasvua ja parannamme tuottavuutta ja kilpailukykyä, sanoo Norrback.