Arvoisa puhemies,
Suomen talous kasvaa nopeaan tahtiin, ja luvut osoittavat, että kasvu on tuntuva. Tämä on hyvä asia, ja ilahduttavaa on myös se, että yhä useampi ihminen on saanut töitä ja että työllisyysaste lähenee 72:ta prosenttia.
Siitä huolimatta on asioita, joita tulisi tehdä mutta joita hallitus jättää tekemättä. Tähän liittyen voimme itse asiassa lainata hallituksen omaa julkisen talouden suunnitelmaa, kehyssuunnitelmaa vuosille 2019–2022, jota käsittelemme tänään.
Siinä sanotaan (lainaus):
”Suhdannesyklin tasaannuttua talouskasvu uhkaa hidastua prosentin puolentoista haarukkaan. Koska väestö ikääntyy, tehdyn työn määrä ei juuri kasva.”
Työvoiman tarjonnan pitäisi siis kasvaa. Mutta mitä hallitus tekee työperäisen maahanmuuton hyväksi? Ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan poistamisen osalta ei ole tehty mitään. Me tiedämme kuitenkin, että monet yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa, jota ei onnistuta kattamaan Suomen työmarkkinoilla. Voidaksemme pitää maamme pyörät pyörimässä, lisätä vientiä, lisätä investointeja ja luoda uusia työpaikkoja on myös työvoiman tarjonnan kasvettava. RKP ja ruotsalainen eduskuntaryhmä peräänkuuluttavat kunnianhimoisempia tavoitteita. Suomen työllisyysasteen pitäisi olla vähintään 75 prosenttia vuonna 2022 ja pitkällä aikavälillä 80 prosenttia.
Samaan aikaan voin hyvin myöntää, että hallituksen viimeisimmässä kehyksessä on paljon hyvääkin. Esimerkiksi vähimmäispäivärahojen korotus 80,50 eurolla kuukaudessa on erittäin tervetullut vaikeassa elämäntilanteessa oleville henkilöille, samoin takuueläkkeen korotus.
On kuitenkin selvää, että hallituksen nyt harjoittamaa toimintaa voi luonnehtia laastaripolitiikaksi: tarjotaan laastaria haavoille sellaisissa asioissa, joissa hallitus itse aikaisemmin on leikannut – otetaanpa vaikka koulutus karkeimpana esimerkkinä.
On myös selvää, että suuret uudistukset siirtyvät seuraavan hallituksen vastuulle. Tällä viittaan tarpeelliseen perhevapaauudistukseen, täysin uuteen sosiaaliturvauudistukseen ja niihin työelämän rakenteellisiin ongelmiin, jotka ovat vielä ratkaisematta. Mitä tapahtui esimerkiksi paikalliselle sopimiselle? Ruotsissa tämä on toiminut hyvin. Miksi ei siis Suomessakin? Sinisetkö tämän uudistuksen pysäyttivät, valtiovarainministeri Orpo? Työmarkkinoilla tarvitaan enemmän joustavuutta sekä perhevapaauudistus, joka antaa vielä paremmat edellytykset perheen ja työn yhdistämiselle.
Tarvitsemme yhteiskunnallisen ilmapiirin, joka huokuu optimismia. Paras viesti lapsiperheille – myös nuorille ihmisille syntyvyyden parantamiseksi ja perheen perustamiseen kannustamiseksi – on perhevapaauudistus, johon äidit ja isät osallistuvat tasa-arvoisin perustein.
Arvoisa puhemies, hyvä hallitus,
on hyvä, että julkinen talous lähivuosina saavuttaa tasapainon ensimmäistä kertaa vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen. Mutta jos katsomme asiaa pidemmällä aikavälillä, huomaamme, että kansantalouden tulevaisuudenkuva ei olekaan niin ruusuinen kuin mitä tässä on maalailtu.
Merkittävä osa hallituksen arsenaalista tulevaisuuden kestävyysvajeen tasapainottamiseksi perustuu siihen, että voimme seuraavan kymmenen vuoden aikana hillitä kustannusten nousua kolmella-neljällä miljardilla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hyvä hallitus, hyvät keskustaministerit, onko tämä hallituksen sokea piste?
Hyvin harva uskoo, että sote-uudistus oikeasti johtaa kustannussäästöihin. Päinvastoin hyvin suuri osuus siitä, mitä asiantuntijat ovat esittäneet julkisesti, osoittaa, että kustannukset tulevat nousemaan. Sen takia tämä on megaluokan kysymys – kysymys kolmen-neljän miljardin aukosta talouspolitiikan kivijalassa. Emme tarvitse sote-uudistusta, joka lisää byrokratiaa ja hallintoa, vaan tarvitsemme uudistuksen, joka tarttuu lääkärin ja yhdenvertaisen hoidon saatavuuteen liittyviin puutteisiin, joita meillä tänä päivänä on. Vielä on aikaa tehdä järkevä uudistus.
Arvoisa puhemies,
Ruotsalainen eduskuntaryhmä ja RKP panevat tyytyväisyydellä merkille, että ryhmämme viime syksynä ehdottamaa mielenterveysohjelmaa ollaan laatimassa, etenkin siksi, että mielenterveys, kuten sosiaalihuoltokin, on jäänyt varjoon sote-uudistuksessa. Nyt on siis varmistettava, että mielenterveystyöhön tarvittavat resurssit myös löytyvät talousarviosta ensi syksynä.
Totean myös, että rikoslakiin on tehty muutamia perusteltuja muutoksia väkivaltarikosten rangaistusasteikkoon liittyen. RKP toivoo, että hallitus osoittaisi samanlaista intoa muuttaa Suomen epäinhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa ja ottaa päämäärätietoisia askeleita kohti inhimillisempää linjaa, joka ottaa huomioon kaikkien ihmisarvon.
