Vastaus kirjalliseen kysymykseen Kansaneläkelaitoksesta, sosiaaliturvasta ja toimeentulotuesta päihdehuollossa

23.01.2020 klo 10:46

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut
asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Ollikaisen /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 428/2019 vp:


Toimeentulotuen siirto Kelan maksettavaksi heikensi tilannetta tuntuvasti. Miten yhdenvertaisuusvaikutuksia
arvioitiin, esimerkiksi taloudellisen taustan ja taudinkuvan osalta, mihin tuloksiin vaikutusarvioissa päädyttiin ja miten tulokset otettiin huomioon päätöksenteossa ennen toimeentulotuen siirtoa kunnilta Kelalle koskevan lainmuutoksen tekemistä, miksi laitospäihdehuoltoa ei rinnasteta muuhun lyhytaikaiseen laitoshoitoon,
miksi Kelan hyväksymän yhteistyökumppanin antama hoito ei ole yhdenvertaista muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa sosiaaliturvan osalta, miten laitospäihdehuollon tavoitteet voidaan saavuttaa, jos myös ruotsinkielistä laitospäihdehuoltoa ei pystytä turvaamaan, ja miten voidaan varmistaa, että päihdehuoltolain kirjausta asiakkaan oma-aloitteisuudesta noudatetaan kaikissa kunnissa ja kaikilla hyvinvointialueilla ja että asiakas saa hoitoa omalla äidinkielellään?


Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:


Ennen perustoimeentulotuen siirtoa Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa, päihdehuollon järjestäminen,
siitä perittävien maksujen määrääminen sekä toimeentulotuen myöntämisen kokonaisuus olivat kunnan vastuulla. Perustoimeentulotuen siirtoa Kelalle koskevan hallituksen esityksen perusoletuksen mukaan toimeenpanijan muutoksella ei pitänyt olla vaikutuksia tuen sisältöön,
joten eri asiakasryhmien tilanteen tarkempaa arviointia ei pidetty tarpeellisena. Hyvin pian siirron jälkeen havaittiin, että tähän kokonaisuuteen liittyvien lakien tulkinta kunnissa ei ollutkaan yhtenäinen. Kela-siirron myötä perustoimeentulotuen käsittely yhtenäistyi ja monien kuntien
osalta aikaisemmat käytännöt muuttuivat. Vuoden 2018 kesäkuussa sosiaali- ja terveysministeriö antoi asiakasmaksuihin ja toimeentulotukeen liittyvän kuntainfon tilanteen selkiyttämiseksi.
Päihdehuollon kokonaisuuden on tarkoituksenmukaista olla sekä sairauden hoitoa, että sosiaalihuoltona järjestettäviä palveluita. Päihdehuoltolaki vuodelta 1986 sisältää vain vähän palveluiden järjestämiseen ja niistä perittävien maksujen kohteluun liittyviä määräyksiä. Lain mukaan kunnan
on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Tämä säädös yhdessä kielilain ja valtionosuuslainsäädännön säädösten kanssa edellyttää myös ruotsinkielisistä päihdepalveluista huolehtimista siinä määrin, kuin niistä on kussakin kunnassa kysyntää.

Ruotsinkielisiä palveluita on oltava tarvetta vastaavasti
saatavilla sekä avo- että laitoshoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfon mukaan päihdehuollon palveluja voidaan järjestää joko terveydenhuollon tai sosiaalihuollon palveluna, ei sen sijaan päihdehuoltolain nojalla. Palvelu tulee antaa asiakkaalle terveydenhuollon palveluna, mikäli asiakkaalla on lääketieteellisiä perusteita
hoidon saamiseen. Muusta kuin lääketieteellisestä perusteesta annettava palvelu on sosiaalihuollon palvelua ja tällöin palvelusta pitää tehdä hallintopäätös. Mikäli hoito on toteutettava lääketieteellisistä syistä laitosolosuhteissa, hoidosta perittävä maksu vastaa muuta sairaalahoitoa. Kunta
vastaa kaikissa tilanteissa asiakasmaksun määräämisestä ja perimisestä.
Kunta saa periä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista asiakkaalta maksuja siten kuin asiakasmaksulaissa
ja asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista säädetään. Osa maksuista on luonteeltaan tasamaksuja, jotka kunta määrittää kaikille palvelun käyttäjille saman suuruisina ja osa tulosidonnaisia, jolloin jo maksua määrätessä asiakkaan tuloista ja menoista tehdään
selvitys ja päätetään asiakasmaksusta yksilölliseen taloudelliseen tilanteeseen perustuen. Terveydenhuollosta
perittävät maksut ovat pitkäaikaista laitoshoitoa lukuunottamatta tasamaksuja. Sosiaalihuollon maksut ovat joko tasamaksuja tai tulosidonnaisia maksuja.  Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön
maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Terveydenhuollon palveluista määrätyt tasamaksut ovat terveydenhuoltomenoja, jotka otetaan huomioon perustoimeentulotukea määrättäessä muina toimeentulotukilain 7b§:n mukaisina perusmenoina.
Perustoimeentulotuessa menoksi ei kuitenkaan huomioida sosiaalihuollon palveluihin liittyviä maksuja. Perustoimeentulotuesta päätettäessä joudutaan arvioimaan asiakasmaksun lisäksi henkilön tai perheen tulojen ja menojen kokonaisuutta. Päätöksenteossa on lisäksi arvioitava sitä, miltä osin asiakkaan saama palvelu kattaa sellaisia menoja, joita muuten huomioitaisiin laskelmalle erikseen. Toimeentulotuki on luonteeltaan viimesijainen tukimuoto, joten kaikki asiakkaan käytettävissä olevat tulot ja varat huomioidaan tässä arvioinnissa. Se, mitkä asiakasmaksut ovat terveydenhuollon asiakasmaksuja ja mitkä sosiaalihuollon asiakasmaksuja, on osoittautunut
kuntien vaihtelevien toimintamallien vuoksi joissain käytännön tilanteissa ongelmalliseksi arvioida.
Kelan tehtävänä on ratkaista perustoimeentulotukea koskevat hakemukset ja asiakkaan pyynnöstä siirtää hakemus kuntaan, mikäli hakemus sisältää menoeriä, joihin kunta voi myöntää täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Kela ei voi toimeentulotukilain nojalla myöntää  perustoimeentulotukea muihin kuin terveydenhuoltomenoiksi laskettaviin asiakasmaksuihin ja näihinkin tukea voidaan myöntää vain tilanteissa, joissa asiakkaalle syntyy oikeus perustoimeentulotukeen. Kaikesta muusta asiakasmaksuihin myönnettävästä tuesta vastaa kunta; joko asiakasmaksuja huojentamalla tai lyhytaikaisissa tilanteissa täydentävän- tai ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisellä.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on tunnistettu tarve kehittää nykyistä lainsäädäntöä. Hallitus tuleekin esittämään tarkennuksia asiakasmaksulainsäädäntöön. Myös työ toimeentulotukilain uudistamiseksi on käynnistymässä. Muutoksia päihdehuollon palveluiden järjestämistä koskeviin
lakeihin on myös tarkoitus tehdä. Jo nykyisen lainsäädännön tulkinnan tulisi kuitenkin aina lähteä asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta ja varmistaa tarvittavien päihdepalveluiden saanti niistä perittävien maksujen sitä estämättä.


Helsingissä 15.1.2020
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru

Mikko Ollikainen
RKP, Uudenmaan vaalipiiri
RKP, Varsinais-Suomen vaalipiiri
RKP, Helsingin vaalipiiri
RKP, Uudenmaan vaalipiiri
RKP, Vaasan vaalipiiri
Ahvenanmaan kansanedustaja, Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri
RKP, Vaasan vaalipiiri
RKP, Vaasan vaalipiiri
RKP, Uusimaa
RKP, Vaasan vaalipiiri