Arvoisa puhemies,
Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti. Tämä hiukan kulunut sanonta kuvaa oikeastaan melko hyvin mistä terveessä ruokapolitiikassa on kyse. Nimittäin siitä, että olemme keskellä globaalia kehitystä, jota voimme parhaiten hallita kestävillä paikallisilla toimenpiteillä.
Ei ole vaikea yhtyä selonteon yleisanalyysiin. Selonteossa todetaan, että ruokajärjestelmän keskeiset haasteet liittyvät alkutuotannon kannattavuuden ja tuottavuuden turvaamiseen ja monipuolistamiseen, ympäristökestävyyteen, kiertotalouden kehittymiseen ja elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen. Lisäksi jakelukanavien kattavuutta on kehitettävä, ja tärkeänä kansantaloudellisena tavoitteena on terveellisen ruokavalion edistämisellä parantaa elintarviketurvallisuutta ja ennaltaehkäistä elintapasairauksia.
Haasteena on kuitenkin näiden korulauseiden ja monien muiden valtioneuvoston selonteossa olevien hyvien aikeiden saaminen toimimaan käytännössä.
Mitä tavallinen viljelijä ja ruoantuottaja odottaa tältä valtioneuvoston paperilta? Vaarana on, että hän pettyy havaitessaan sanan viljelijä esiintyvän vain harvalukuisesti selonteossa. Tässä olisi toivonut enemmän konkretiaa.
Haasteista ehdottomasti suurin on alkutuotannon kannattavuus. Meidän on päästävä ruokapolitiikkaa, joka parantaa kannattavuutta. Ilman peruskannattavuutta on turha korostaa tutkimusinvestointien merkitystä, joilla kehitetään uusia tuotteita ja luodaan menestyvämpiä elintarvikeketjuja.
Arvoisa puhemies,
Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa erityisesti korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin panostuksia tutkimukseen. Ja toiseksi selkeää painopisteen asettamista lähiruokaan.
Tutkimuksessa tärkeintä on, että hallitus ei vain korosta asiaa strategiapapereissaan vaan että se todella näkyy budjettitalouden päätöksissä.
Lähiruoan osalta voidaan puhua selvästä kysynnästä. Ihmiset arvostat lyhyitä etäisyyksiä tuottajan ja kuluttajan välillä. Tämän vuoksi meidän pitää kehittää erilaisia alueellisia ja paikallisia jakelukanavia. Yhä useammat tietoiset kuluttajat liittyvät Reko-lähiruokarenkaisiin, mikä on hyvänä esimerkkinä lähiruoan arvostuksesta.
Kotimaisten peruselintarvikkeiden kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan selkeä alkuperämerkintä. Meidän pitää vaatia pakollista alkuperämerkintää, josta käy helposti ja selkeästi ilmi missä tuote on tuotettu, miten ja mistä raaka-aineista se on valmistettu. Myös ravintolaruoan alkuperä tulisi merkitä.
Kuluttajalla tulee olla riittävästi tietoa kaupassa tuotteita valitessaan. Tämä on kuluttajan ja suomalaisen viljelijän yhteinen etu.
Kotimaisen ja paikallisen ruokatuotannon kannattavuutta voidaan parantaa hankintaprosesseja parantamalla. Uudistettu hankintalaki tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet. Suomalainen ruokatuotanto voi kilpailla eri puolilta Euroopan unionia tulevien tuotteiden kanssa, mutta itsestään selvänä edellytyksenä tulee olla samojen vaatimusten asettaminen tuontituotteille kuin kotimaisillekin tuotteille.
Kannatamme mieluusti ajatusta ruoka- ja ravitsemusnäkökulman sisällyttämisestä eri aineisiin varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja toisella asteella.
Ruoan ja terveellisen ruokavalion merkitystä kansanterveydelle on myös syytä korostaa ruokapolitiikasta keskusteltaessa.
Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin kalastuksen merkityksen. Kala on suomalaisten ruokapöydän merkittävä raaka-aine. Silti mitään ei tehdä kalatalouden vahvistamiseksi. Tässä kohdin hallitusta voidaan perustellusti arvostella toimintakyvyn puutteesta.
Kalastajien määrä pienenee. Samanaikaisesti hallitus uhkaa viedä kalastusvälineiltä ja –aluksilta vakuutuksen, joille valtio on antanut tiettyä tukea. Miten tähän on oikein päädytty?
Arvoisa puhemies,
Valtioneuvoston ruokapoliittisesta selonteosta voisi vielä sanoa paljonkin. Monet ajatukset ovat hyviä, mutta puutteena on konkretia.
Meidän on nostettava elintarvikkeidemme jalostusastetta ja kehityttävä markkinoinnissa myös vientiä ajatellen.
Yhteiskunnallemme olisi hyväksi, jos me kaikki tietäisimme enemmän ruoan alkuperästä. Yhteiskunta, kuluttaja, tuottaja ja elintarviketeollisuus hyötyisivät ruokapolitiikasta, joka luo edellytyksiä kannattavalle alkutuotannolle ja korkealaatuisille elintarvikkeille ja vahvistaa kuluttajien tietoisuutta.
