Arvoisa puhemies, ärade talman
”Maa on lailla rakennettava” on viisaus, joka pitkästä iästään huolimatta ei ole vanhentunut. Päinvastoin, se on erittäin ajankohtainen, kun seuraamme tapahtumia esimerkiksi Unkarissa, Puolassa ja Yhdysvalloissa. Laillisuusperiaatetta ja perusoikeuksia ei koskaan saa ajatella itsestäänselvyytenä. Ei edes meillä Suomessa. RKP:llä on pitkä perinne oikeusvaltion vaalijana.
Ylimmän laillisuusvalvojan, oikeuskansleri Jonkan esittämä huoli lainvalmistelun laadusta ja erityisesti siihen liittyvistä perustuslaillisista ongelmista on otettava vakavasti. On tietenkin selvää, että lainvalmistelussa on ollut puutteita jo aiempina hallituskausina. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhtautumisessa perusoikeuksiin ollaan menossa huonompaan suuntaan. Karkeimmat esimerkit ovat hallituksen esitys maahanmuuttajien kotouttamiskorvauksista viime syksynä ja esitys alaikäisten oikeusavun rajoittamisesta. Jo alusta alkaen oli selvä, että kotouttamiskorvaus oli erittäin kyseenalainen perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen kannalta. Siitä huolimatta hallitus jatkoi valmistelua. Perustuslakivaliokunta kuitenkin hoiti tehtävänsä. Monia muitakin kyseenalaisia lakiesityksistä löytyy.
Yksittäisten lakiesitysten ohella pidämme erittäin huolestuttavana sitä, miten yleinen asenneilmapiiri perustuslakia kohtaan on muuttunut. On hälyttävää, että eräät kansanedustajat puhuvat perusoikeuksista alentavaan sävyyn. Kun hallituspuolueen kansanedustaja kritisoi perustuslakivaliokuntaa ja puhuu ”perustuslakidiktatuuriista” tai, kun toinen edustaja kutsuu maamme johtavia valtiosääntöasiantuntijoita ”perustuslakifundamentalisteiksi”, ei sitä voi ohittaa pelkkänä heittona. Vaikka ”perustuslakidiktatuuri” käsitteenä onkin täysin absurdi. Meillähän on perustuslaki juuri siksi, etteivät ihmiset, yksikään ihminen, toisin kuin diktatuurissa, joudu mielivaltaisen kohtelun uhriksi.
Huoltamme ei vähennä se, että oikeusministeri Lindström julkisuudessa ehdotti keskustelua perustuslain muuttamisesta. Tässä hän YLE:n mukaan muun muassa viittasi turvapaikkatilanteeseen. On hyvä, että pääministeri yksiselitteisesti totesi, että perustuslakia ei olla muuttamassa. Perustuslaki on olemassa juuri haastavia poliittisia tilanteita varten, ja vähemmistöjen suojelemiseksi enemmistön mielivaltaa vastaan.
RKP:n mielestä vuonna 2000 voimaan tullut perustuslakiuudistus on onnistunut. Ongelma ei ole perustuslaissa. Ongelma on pikemminkin se, että hallitus ei päätöksissään ja lainvalmistelussaan ota perusoikeusnäkökulmia riittävästi huomioon. Se on pitkälti arvo- ja asennekysymys. Hallitus hakee nyt lyhyen aikavälin ratkaisuja kestävän yhteiskuntarakentamisen sijaan. Perustuslain muuttamiseen vaaditaan kaksi vaalikautta. Asenteen muuttamiseen ei.
Arvoisa puhemies,
Jos se, että katsoo, että perusoikeudet kuuluvat kaikille ja ihmisarvo on jakamaton, tekee henkilön perustuslakifundamentalistiksi, niin kyllä – me RKP:ssä olemme perustuslakifundamentalisteja! Ja ylpeitä siitä. Ja vaikka olemmekin liberaalipuolue, niin perustuslain suhteen olemme konservatiiveja. Itse nimikin sen jo sanoo, perustuslaki on yhteiskuntamme perusta ja siihen sisältyy yhteiskuntamme perusarvot. Jos lainvalmistelu Suomessa ei lähde perustuslaista, niin mistä sitten?
Arvoisa puhemies
Hallituksen puutteellinen lainvalmistelu ei ilmene pelkästään suhtautumisessa perusoikeuksiin. Vaikuttaa siltä, että virkamiesten ja muiden asiantuntijatahojen kantoja sivutetaan muutenkin hyvin heppoisin poliittisin perustein. Kuvaava esimerkki on esitys päiväsakon tuntuvasta korottamisesta, johon ei löydy kriminaalipoliittisia perusteita. Tuore esimerkki on myös hallituksen vene- ja moottoripyörävero.
Hyvän lainvalmistelun lähtökohta on myös se, että eduskunta ja kansalaiset voivat luottaa hallitusten esitysten sisältöön. Esimerkki huolimattomasta lainvalmistelusta on päivystysuudistus. Päivystysuudistusta koskevaan hallituksen esitykseen sisältyi väärä viittaus perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöön. Näin ei saa olla.
Ryhmämme esittääkin, että lainvalmistelussa siirryttäisiin, eteenkin suurten hankkeiden osalta takaisin komiteatyöhön, jossa kuullaan laajasti eri asiantuntijoita ja viiteryhmiä. Tärkeää olisi myös, että esitysten tasa-arvo, taloudelliset, kielelliset ja muut merkittävät vaikutukset arvioidaan kunnolla jo aikaisessa valmisteluvaiheessa. On myönnettävä, että jokainen meistä on varmasti aikoinaan tuskastunut komiteatyöskentelyn hitauteen ja kankeuteen. Mutta vähän hitaampi ei lainvalmistelun kohdalla ole huonompi. Päinvastoin, se luo turvallisuutta meille kaikille. Lopputulos ratkaisee. Arvoisa pääministeri, mitä mieltä te olette, eikö komiteoiden kunnianpalautusta olisi syytä harkita?
