Arvoisa puhemies,
meillä on edessämme maailmanlaajuinen energiataloudellinen murros, elinkeinoministeri Olli Rehn sanoi viime viikolla esitellessään hallituksen energia- ja ilmastopoliittista strategiaa. Tyylilleen uskollisena Rehn ei käyttänyt ylisanoja, mutta hän olisi myös varsin hyvin voinut puhua vallankumouksesta. Näin senkin vuoksi, että energia- ja ilmastorintamalla tapahtuu suuria asioita vuoteen 2030 mennessä ja paljon lisää vuoteen 2050 mennessä.
Päästövähennysten aikaansaamisessa liikenteen osuus on suuri. Strategiaa lukiessa jää pohtimaan, onko hallituksella ollut liian vaatimaton tavoitetaso sähköautojen käyttöön siirtymisessä.
Arvoisa puhemies,
Tarvitsemme niin verotuksellisia kuin lainsäädännöllisiäkin kannusteita edistämään sähköautoilua. Olemme jo jäljessä, ja panostukset vuoteen 2030 mennessä tapahtuvat pääasiassa biopolttoainetta käyttäviin autoihin.
Bioenergiapanostus merkitsee luonnollisesti hakkuiden lisääntymistä. Tämä on tehtävä kestävällä tavalla ja hakkuiden lisääntyessä luonnon monimuotoisuus on otettava huomioon.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää erittäin tärkeänä sähkön ja lämmön yhteistuotannon turvaamista. Tämä on keskeistä, kun otetaan huomioon meidän pohjoinen sijaintimme ja kausivaihteluiden mukanaan tuomat haasteet. Kaukolämmön tuotannossa tulee kuitenkin siirtyä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan tuotantoon.
Eri uusiutuvien vaihtoehtojen edistämisessä on tärkeää, että suunnitellut tukijärjestelmät ovat teknologianeutraaleja.
Tuulivoima on jo nykyisellään yksi halvimpia tapoja lisätä uusiutuvaa kapasiteettia. Tukijärjestelmää on tosin tarkistettava, mutta lisärakentamista ei tule jarruttaa.
Meidän tulisi myös saada aurinkoenergian tuotanto vakavissaan käyntiin, koska meillä on yhtä suuri aurinkoenergian tuotantokapasiteetti kuin Pohjois-Saksalla. Hallituksen tulisi luoda kannustavia elementtejä siten, että mahdollisimman monet kansalaiset voisivat tulevaisuudessa korvata ostoenergiansa paikallisesti tuotetulla aurinkoenergialla. Valitettavasti oma lainsäädäntömme vaikeuttaa nykyisin paikallista tuotantoa muun muassa tontin rajoihin liittyvin säännöksin.
Arvoisa puhemies,
Suomessa onkin todella tarpeellista pohtia, miten oma energiajärjestelmämme ja elinkeinoelämämme voi säilyttää kilpailukykynsä ja hyödyntää muutosta tarjoamalla ratkaisuja globaaleille markkinoille.
Hallituksen paperissa korostetaan aivan oikein, että energiateknologilla uusine tuotteineen, palveluineen ja innovaatioineen on valtavaa potentiaalia, ja toimii jo merkittävänä kasvun moottorina. Näemme tämän esimerkiksi omalla kotiseudullani Vaasassa, jossa cleantech-patenttien osuus ruotsalaisen Nordregio-tutkimuslaitoksen mukaan on suurempi kuin millään muulla seudulla Pohjoismaissa. Siellä odotetaan hallituksen lunastavan lupauksensa vahvasta yksityisen ja julkisen sektorin välisestä kumppanuudesta. Valitettavasti välillä näyttää kuitenkin siltä, että hallitus haluaa jopa lain tasolla kieltää dynaamista ja globaalisti kilpailevaa energiaklusteria kehittämästä julkisen sektorin palvelutasoa itse maahan tuomillaan rahoilla. Onneksi työtapaturmia ja huonoja esityksiä on viisaan hallituksen mahdollista korjata.
Arvoisa puhemies,
Ruotsalainen eduskuntaryhmä kaipaa energia- ja ilmastopoliittisessa strategiassa arviota kiertotalouden merkityksestä tulevaisuudessa. Tavoitteena on vähentää jätteen määrän syntymistä. EU:n uusi jätedirektiivi näkee myös suuren taloudellisen potentiaalin kiertotaloudessa.
Tulevaisuuden ratkaisut koskevat pitkälti jätehuoltoa ja siihen liittyvää tuotekehittelyä. Siitä huolimatta, että EU:ssa käydään vilkasta keskustelua kiertotaloudesta, tätä näkökulmaa käsitellään vain muutamalla rivillä selonteossa. Miksi näin?
Suomen tavoitteena on pitkällä aikavälillä hiilineutraali yhteiskunta. Tämän saavuttaminen on mahdollista nykyaikaisin ratkaisuin ja innovaatioin. On myös kuitenkin hyvä muistaa, että Suomi on energian osalta pohjoinen tuonnista riippuvainen maa ja että meidän energiapolitiikallemme parasta ovat ratkaisut, jotka ovat sekä määrätietoisia että realistisia.
