Itselläni on ollut viimeisten neljän viikon aikana valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla mahdollisuus hyvässä ja asiantuntevassa seurassa syvällisestikin pohtia tämän päivän turvallisuustilannetta ja uhkiin varautumista. Viime viikolla julkaistussa valtioneuvoston puolustusselonteossa todetaan, kuinka Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut.
Rajat ylittävä poliittinen yhteistyö ja kansainvälinen kauppa ovat aina olleet parhaita rauhan takeita. Maailman johtavien valtioiden johtajien protektionistiset ideat sekä Euroopan unionin natiseminen liitoksissaan eivät ole Suomen kaltaisen pienen avoimen talouden kannalta toivottavia ilmiöitä.
Tiedämme kaikki, että eri seudut, yritys- ja osaamisklusterit kilpailevat tänä päivänä globaalisti. Suomelle elintärkeät isot vientiyritykset eivät muuta kylästä toiseen – vaan lähtiessä osoite on usein Kiina, Intia tai Brasilian kaltaiset maat. Myös omassa elinkeinopolitiikassamme fokus ja tavoite tulee olla isojen ulkomaisten investointien saaminen maailmalta tänne – ei naapurikuntien kanssa vääntämistä.
Satavuotiaan Suomen tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen rahoittamisen näkökulmasta on aidosti ratkaisevaa, että eri seutuja kehitetään niiden omista vahvuuksista lähtien. Olkaamme aidosti ylpeitä kaikesta siitä osaamisesta, jota eri puolilta hienoa maatamme löytyy.
Itse ilahduin keväällä 2015 kun hallituksen ohjelmasta luin toteamuksen siitä, että Suomessa osaaminen on koottava nimenomaan kansainvälisesti kilpailukykyisiksi keskittymiksi. Surullisena joudun kuitenkin toteamaan, että käytännön lainvalmistelussa yritystoimintaa laajassa mielessä - ja erityisesti vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä – ei yleensä huomioida tai kunnolla analysoida.
Toivon vilpittömästi, ettei jatkossa – varsinkaan isoissa lakipaketeissa - asiaa enää kuitata yhdellä ”Ei merkittäviä vaikutuksia yritystoimintaan” – lauseella. Muutoksilla on aina vaikutuksia yritystoimintaan, ja niitä on isänmaan tulevaisuutta ajatellen ehdottomasti pakko pysähtyä pohtimaan.
Suomella on myös paljon voitettavaa siinä, mikäli toisiaan erinomaisesti täydentävät Pohjalaismaakunnat yhä enemmän tiivistäisivät yhteistyötään. Omien vahvuuksiemme edelleen kehittämisen ohella voisimme koko Merenkurkun seudulla olla tulevaisuuden globaalien tavaravirtojen solmukohtana yhdistäen koillisväylän, Pohjois-Norjan sekä Euroopan ja Venäjän reitit ja markkina-alueet – Kiinan uuden silkkitien ulottuvuuksia ja potentiaalia unohtamatta.
